Venäjästä suomeksi: Okean Elzyn keikkafiiliksiä

22.11.2014 | Mika Perkiömäki

Vaihteeksi jotain muuta sisältöä kuin käännös. Muistelin Okean Elzyn parin kuukauden takaista (21.9.2014) Helsingin keikkaa, ja kirjasin siitä muistiinpanoja alle.

Keskellä Ukrainan kriisiä saatiin Suomeen vaihteeksi jotain iloistakin kerrottavaa siltä suunnalta, kun auringonkukkamaan ylivoimaisesti suurin ja kaunein rockbändi Okean Elzy kävi heittämässä keikan Helsingin The Circuksessa. Sitähän ei mitenkään voinut jättää väliin!

Okean Elzy ei ole ainoastaan Ukrainan suosituin rock-bändi, vaan hyvin tunnettu ja arvostettu myös Venäjällä, mikä juontanee juurensa Aleksei Balabanovin vuosituhannen vaihteen kulttielokuvaan Brat 2 ("Veli 2"), jossa muiden rocktähtien ohella myös OE:n musiikkia soitettiin. Ukrainan kriisiydyttyä on kuitenkin bändin kaikki Venäjän keikat peruttu. Lieneekö Helsinkiin siksi tullut innokkaimpia faneja Pietarista asti?

OE:n kantava voima on laulaja-biisintekijä-sanoittaja Svjatoslav Vakartšuk, jonka lyriikat ovat ukrainankielisiä. Venäjän kieltä osaava ymmärtää niistä jonkin verran, joskin syvällisempää ymmärtämistä varten on tutustuttava venäjänkielisiin käännöksiin, joita onneksi internetistä runsaalti löytyy. Sanoituksista löytyy harvoin mitään elämää suurempia viisauksia, ne pyörivät aika lailla perinteisten teemojen ympärillä. Ukraina-eksotiikka kieltämättä kyllä lisää tekstien vetovoimaa, miten sellaiset värssyt kuin "Štšo ž tse ja ne zumiv?" tai "Hto ti e? Kim bi ne bula ti?" voisivat olla kiehtomatta? Ja onhan se hauskaa kun oivaltaa, että levynnimi "Jananebibuv" on venäjäksi Я был на небе eli "Olin taivaassa" (vaiko taivaalla?)

Myös Okean Elzyn musiikki on periaatteessa varsin yksinkertaista, mutta jollain lailla hyvin koukuttavaa. Biisit ovat myös harvinaisen tasalaatuisia, mikään ei ärsytä eikä huonoa kamaa levyille tunnu päätyneen. Tämä tekee bändistä hyvin helposti lähestyttävän ja kuunneltavan.

Okean Elzy veti ihan kivasti väkeä Helsinkiin, joskin on sanottava, että suomen kieltä ei yleisön keskuudessa paljon kuullut. Kielimaailma oli varsin puhtaan itäslaavilainen. Yleisön keskellä oli itse asiassa niin kansallismielinen meininki, että sellaista harvoin Suomessa kokee. Vaikka fanistossa varmasti oli niin ukrainalaisia kuin venäläisiäkin, niin onneksi välikohtauksilta vältyttiin. Mutta kyllähän tuo oli ennen kaikkea ukrainalainen ilta. Yleisö jopa lauloi spontaanisti Ukrainan kansallislaulun keikan alla:

Keikka käynnistettiin vanhan kunnon Model-albumin Vstavaj-hitillä ("Herää"), joka soi jotenkin omituisen laahaavasti. Kyllähän se kuitenkin herätti, ja ukrainalaisyleisön kansallismielisen paatoksen tunnelmissa yhtye pääsi heti ilmaisemaan näkemyksensä Ukrainan ikuisuuskysymykseen:

На Захiд або на Схiд? Länteen vai itään?
С Заходу i на Схiд, Lännestä ja itään,

с Заходу i на Схiд! lännestä ja itään!

Pahoittelut näiden videoiden huonosta laadusta.

Okean Elzy

Nokkamies Svjatoslav Vakartšuk on toki tähdentänyt, ettei Okean Elzy ole poliittinen bändi eivätkä sanoituksetkaan oikeasti ole poliittisia kannanottoja. Mitään hän ei kuitenkaan ole voinut sille, että yhtye on nostettu yhdeksi Ukrainan uusimman vallankumouksen kuvastoa. Vaikka Vakartšuk yrittääkin pitää puolueetonta pintaa ja on kritisoinut Ukrainan kulttuuriväen suunnittelemia Venäjä-pakotteita, ei hän tunnu olevan uudesta roolistaan varsinaisesti pahoillaan. Okean Elzy esiintyi joulukuussa 2013 Maidanin mielenosoittajien edessä tunteellisesti pakkasen keskellä. Myös kesä 2014 toi tullessaan massiivisia kansallishenkisiä stadionkeikkoja.

Täyteen vauhtiin keikka pääsi toisen biisin, Maiže vesna ("Melkein kevät") aikana, enää ei ollut laahaavuudesta tietoakaan. Nelikymppisten lviviläislähtöisten laulaja-biisintekijä-Vakartšukin ja rumpali Denis Hlyninin ympärillä muu bändi on vaihtunut vuosituhannen vaihteen nousukauden päivistä, mutta Harkovasta löydetty basisti Denis Dudko ja serbialainen kosketinsoittaja Miloš Jelić ovat pysyneet matkassa jo kymmenen vuotta. Viimeisin päivitys kokoonpanoon on kitaristi, sillä Pjotr Tšernjavski jätti OE:n viime vuonna kesken Zemlja-levyn teon. Tilalle on tullut toinen serbi, Vladimir Opsenitsa, joka ainakin Helsingin keikan perusteella on sopeutunut paikalleen mitä oivimmin.

Vauhdikkaan Bilše dlja nasin ("Meitä suurempi") jälkeen saatiin muutaman biisin rauhaisampi tuokio. Todelliseen vauhtiin bändi ja yleisö yltyivät vasta kun uusimman levyn (Zemlja - "Maa") ykköshitti Striljai ("Ammu") päästettiin irti:

Tämän irrottelun jälkeen oltiinkin sopivan herkässä tilassa tunnelmalliselle Druhille ("Ystävä"). Muutaman vähemmän tunnetun kipaleen jälkeen saatiin tuokio Vakartšukin taivas-motiivin parissa (Vištše neba - "Taivasta korkeammalla"; Na nebi - "Taivaalle"). Keikan ensimmäisen osan lopussa Vakartšuk viimein tarttui yhteen lavalle heitetyistä Ukrainan lipuista ja fiilisteli sen kanssa yhden biisin verran, mikä tietysti villitsi yleisön innostuneensorttisiin hyväksynnänosoituksiin.

Encorehen siirryttiin varovasti Gloria-levyn balladilla Ne pitaj ("Älä kysy"), kunnes yleisö viimein palkittiin bändin tunnetuimmalla hitillä, Bez boju ("Ilman taistelua"). Sen virallinen video on katsottu YouTubessa 4,5 miljoonaa kertaa. Tämä on oma epävirallisempi versioni Helsingistä:

Encore-osion hittikavalkadin täydensi heti perään soitettu Ja tak hotšu... ("Haluan niin kovasti..."), jonka jälkeen Ukrainan vaakuna -paitaan nyt sonnustautunut Vakartšuk laskeutui hetkeksi yleisön keskuuteen. Kun yhtye neljän encore-biisin jälkeen katosi lavalta, ehti joku ehkä jo huolestua kuullaanko uusimman Zemlja-levyn Obijmi-balladia ("Halaa minua") lainkaan. Vaan ei huolta, viisikko palasi lavalle vielä uudestaan ja päätti illan juuri tähän kappaleeseen: